Sadas alku.

Kauheen vaikee aina keksiä aloitusta, niin vaikee että aloitin ensin sanalla moi, ja itseasiassa ennen kun ajatus karkaa lopullisesti, aloitankin. Moi! Varotan jo etukäteen että seuraavassa blogitekstissä ei luultavasti tule olemaan päätä eikä häntää. Viikko kipeenä, viikko neljän seinän sisällä, siihen päälle uneton yö niin uskallan väittää että tän bloggaamisen aloittaminen, noin sadatta kertaa, ei välttämättä oo se ihan kaikkein fiksuin teko just nyt.

Kuitenkin, kuten mainittu, uneton yö takana, etäpäivä, normaali ihminen luultavasti kääntäis kylkeä ja nukkuis edes pienet unet vaikka väkisin. Niin, niin kai normaali ihminen tekis mutta mähän en tunnetusti ookkaan aina ihan normaali, syytän tästä geenejä, joten mäpäs nousinkin hetken mielijohteesta ylös, laitoin kahvit tippumaan ja avasin blogin. Näköjään ensimmäistä kertaa melkein vuoteen. Mietin ensin että poistan edellisen tekstin koska melkein jo hävettää nää uudelleen aloittamiset, mutta olkoot. Tekstiä en lukenut, enkä aio lukeakaan, koska muistan sen suurin piirtein ja lisäksi, itseni tuntien se ei poikkea juuri mitenkään tästä tekstistä.. :D 

En muista miksi, taas jälleen, bloggaaminen viimeksi jäi, mutta sen tiedän että viime kuukausina kirjoittamisesta tuskin olis kuitenkaan tullut mitään. Viime kuukaudet, aina toukokuusta lähtien, on ollu hankalia. Okei sana hankala on ehkä tähän kohtaan aivan liian mitätön sana, mutta kun sanon hankala niin todella tässä kohtaa tarkoitan sitä. Oon käyny pääni sisällä sellaisiakin tunteiden vuoristoratoja, valvonu jos mahdollista useampia öitä kuin tavallista, käyttäny lukemattomia tunteja pähkäillen asioita, oikeesti isoja juttuja, enkä edes viitti koittaa valehdella että tiettyjen asioiden käsittely olis ollut mitenkään helpoimmasta päästä, päin vastoin, suoraan jos sanon niin aikalailla sitä itteeään on ollu suurin osa ajasta. Tää on ollu myös syy miksei oo tullu blogattua, ja kuten osa oli huomannut, myös snäpin puolella on ollut hiljaisempaa viime kuukausina. Jotenkin oon kuvitellu että jos 90% ajasta on paskaa, ei "voi" kirjoittaa niistä kivoista asioistakaan. Tai sit ei oo vaan tehny mieli kirjottaa, en tiedä. Ja ehkä toi prosentti nyt oli hieman yläkanttiin, mahtuu nimittäin viime kuukausiin myös niitä kivoja ja ihania hetkiä, enimmäkseen ystävien kanssa vietettyjä. <3 Okei, nyt sitten katos jo viimeisetkin rippeet siitä punaisesta langasta, jota kyllä tuskin alunperin olikaan. 

Joka tapauksessa nyt päätin että kokeilen tätä, taas, ja keskityn jakamaan tänne, ja somen puolelle yleensäkin niitä kivoja juttuja, koska miks ei jos mieli tekee? Oikeastihan rehellisesti sanottuna toivon että edes jonain päivänä voisin, toisin sanoen uskaltaisin, kirjoitella niistä vaikeammistakin jutuista mutta koska oon nössö, vielä ainakaan ei oo sen aika. Eli enimmäkseen kivoilla jutuilla mennään, koska vaikkei ehkä aina ihan jokaisessa päivässä, niin ainakin jokaisessa viikossa luulis olevan kuitenkin jotain kivaakin, ja päätinkin että niihin voi keskittyä täälä somen puolella ja ne ikävämmät hommat on sitten niitä joita vatvotaan, ja on jo vatvottukin ystävien kanssa. <3 Eli toistaiseks somen puolella kivat jutut, ja katotaan sit joskus, jos rohkeus riittää niin ehkä jaetaan niitä vähän syvellisempiä, ehkä hankalampiakin juttuja, ja muita asioita joiden jakamiseen ei ainakaan ihan vielä rohkeus riitä. Toisaalta, some on kuitenkin vaan some, ja uskallan väittää että vaikka miten paljon jakais elämäänsä someen, on se kuitenkin useimpien kohdalla vaan osa, ehkä pintaraapaisu, sitä kokonaisuutta ja jakajan omaa elämää joten ehkä tää on ihan hyväkin ratkaisu ainakin nyt toistaiseks. :) 

Mutta joo, se siitä tällä erää. Mä otan toisen kupin kahvia, käyn "ulkona" ja mahdollisesti alan näpyttämään vielä seuraavaa postausta nyt kun mieli tekee. Katsotaan tuleeko siitä mitään tässä aivosumussa.. 

Ps. Vaikka tästä tekstistä toisin vois ehkä luulla ,niin noin niinku enimmäkseen, mulla on aikalailla kuitenkin kaikki ihan all good everything :) 

Kivaa torstaita just sulle jos eksyit tänne <3

170118

Mä tiedän että mun pitäis nukkua. Pää sanoi että nuku, lue edes tenttiin jos et nuku, sydän taas, se sanoi että aloita, tai et aloita enää koskaan. Valitsin jälkimmäisen ja tässä sitä istutaan just keitetyn kahvin kanssa aloittamassa uutta blogia kellon ollessa tasan 03.30. 

En tiedä mitä tästä kirjottamisesta tulee, tuleeko ylipäänsä mitään, mutta haluan kokeilla, taas. En edes muista koska viimeks oon päivittäny vanhaa blogia, jotenkin vaan sillon motivaatio katos, blogin sisältö ei ollut sitä mitä halusin, pelkkä blogin nimikin ärsytti. Okei, jos blogin nimi on vaimomatskua, tarkoitettu sarkastiseksi, ja vaikka sielä nimen perässä oli se kysymysmerkki, niin ei pitäis tulla yllätyksenä että osa eksymään lukeneista luuli blogia jonkun sortin hääblogiksi ja miten tällainen ikisinkku sellaista voisi kirjoittaa? Niinpä. Toisaalta en tainnut koskaan pohjustaa nimivalintaa mitenkään ja sisältökään ei sitten loppujen lopuks ollut sitä mitä olin ajatellu. Että tähän sopis se "Ihan oma syy" nyt sitten. Mutta se siitä blogista, keskitytään tähän uuteen nyt.

Kuten sanottu, en tiedä tuleeko tästä mitään mutta haluan ainakin kokeilla koska halu kirjottaa on kummitellu takaraivossa jo pitkään. Miksi sitten en alottanu jo aikaisemmin? Syitä oli niin monia, toinen toistaan typerämpiä että nyt jos mietin niin voin sanoa että en tiedä. Yks näistä syistä oli blogin nimi. Oon käyny lukemattomia keskusteluita ystävien kanssa jotka on menny tyyliin;

"Mä haluaisin niin taas kirjottaa.."

"No kirjota, mikset alota?!"

"No kun en keksi nimeä, en tiedä minkälaisen haluan, en tiedä mitä kirjottaa, en tiedä sitä ja tätä ja no kun, no kun.."

Niin, tänä yönä puoli neljä sit päätin että, tällä blogilla ei tarvi olla sen kummempaa nimeä. Keskimmäinen kummityttö kerran kuultuaan mun pähkäilynkattoi mua ihmettelevällä ja samaan aikaan oivaltavalla ilmeellä ja totes että "kummitäti sen nimihän vois olla vaan Taljan blogi!". (Tarjan blogi) Niinpä, lapsen suusta se totuus tulee, ja äänen sävykin oli sellanen että mitä tuota asiaa nyt niin kummemmin tarvis miettiä, joten tällä mennään. Okei, sen verran vihasuhde tohon omaan nimeeni, kiitos vaan äiti ja iskä, että päädyin kuitenkin ottamaan käyttöön mun "somenimen" eli sen nimimerkin jolla nyt löydyn esim. instasta ja snäpistä. 

Vähintään toinen ja kolmaskin syy sille etten uutta blogia voinu aloittaa löytyi helposti, ja niitä syitä oli muun muassa se etten tiennyt käytänkö mun läheisistä ihmisistä nimiä, edellisessä blogissa kun osittain käytin ja osittain en, ja se johti jos minkälaisiin soppaan kerran jos toisenkin. No, sitä päätöstä en nyt tähän hätään ehtinyt tehdä mutta aika näyttäköön miten toimin. Toinen, tai oikeastaan jo kolmas syy mitä pähkäilin oli se, että kirjotanko hyvät ja huonot jutut, mitä jos on huono päivä ja haluan silti kirjottaa jostain kivasta asiasta? Kyllä, ihan oikeasti käytin kuukausia tän asian pähkäilyyn. Nyt tein kuitenkin päätöksen että ensinnäkin fiiliksen mukaan, se tulee olemaan sääntö numero yks! Toisekseen, mitä varmimmin tuun kirjottamaan ainakin jonkinlaisia postauksia jos ja kun tunnen ahdistusta esimerkiks tulevan opparin osalta.. ;) Pyrin kuitenkin kirjottamaan enimmäkseen niitä kivoja juttuja, mutta kuitenkin rehellisesti koska eihän tää koskaan kenellekään oo pelkkää ruusuilla tanssimista ja glitteriä, vai onko jollain? 

Mitä tulee tohon huonoina päivinä kirjoittamiseen, niin tähänkin löytyy syy miksi tätä edes mietin. Edellistä blogia kirjoittaessa oli kerran todella huono päivä, olin siitä huolimatta päivittänyt blogia, jolloin ystävä kyseenalaisti huonon päivän ja mielen sanomalla että "No ei sua voi tää tilanne harmittaa, oothan sä someakin päivittänyt". Niin. No, miehiä yhtään väheksymättä, pistetään miehen logiikan piikkiin toi juttu. Uskon, ja toivon kuitenkin, että jengi tajuaa että huonoja päiviä on kaikilla, näkyi ne sitten somessa tai ei, some on vaan some, ja että läheisimmät ystävät on aina kuitenkin, jokaisen itsensä lisäksi, ne ainoat jotka tietää missä mennään milloinkin, ellei sitten somessakin itse avaa asioita enemmän. 

No joo nyt alkoi tuntua jo itestäkin niin sekavalta sepustukselta, että liekö kukaan saanut ajatuksesta kiinni, joten ehkä on hyvä lopettaa tältä erää tähän. Sen verran pakko kuitenkin vielä mainita että vaikka lähinnä itelle tätä kirjoitan ns. päiväkirjana, niin samalla tavalla tääkin toimii kun muutkin somet, vastavuoroisuudella, kommentit on aina kivoja niin täälä kun muuallakin somessa, joten jos eksyit lukemaan niin jätä jälki itsestäs. <3

Ps. Koitan josko saan vanhan blogin fb-sivun nimen vaihdettua tän blogin mukaiseks, ehkä jopa linkitän tän ekan tekstin sinne jos uskaltaudun, ja sit jään jännittyneenä odottelemaan tuleeko tästä yhtään mitään, ja eksyykö tänne yhtään kukaan. Mutta nyt, hyvää yötä, tai luultavasti sinne ruudun toiselle puolelle ennemminkin jo hyvää huomenta. :) 

-D