Heippa 2019

Aloittaessani tämän postauksen kirjoittamista kello on 05.30 aamulla, takana pitkä päivä ja synttärijuhlat baarireissuineen joten antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet ja mahdollisesti hieman ei ihan niin selkeä teksti. Ja kellon ajasta viis, ei ehkä muutenkaan mikään paras aika bloggaamiselle, nukkuakin vois, mutta koska tän postauksen kirjoittaminen on pyörinyt päässä jo useamman päivän, eikä vielä edes väsytä, niin hoidetaan tämä nyt niin sanotusti alta pois. Eli vuosi 2019 pakettiin.

Yleensä tässä kohtaa vuotta niin blogit, kuin ihmisten muutkin somet täyttyvät vähitellen postauksista missä käydään läpi kulunutta vuotta ja huomattavan usein on tullut vastaan postauksia joissa on esimerkiksi vuoden jokaista kuukautta kohti jokin ns. kohokohta. Mietin että olis kiva tehdä tällainen postaus mutta kun koitin miettiä tätä vuotta ja mitä kivoja asioita on tapahtunut, huomasin että niiden keksiminen olikin yllättävän vaikeaa. Ei sillä etteikö kivojakin asioita olis tapahtunut tänäkin vuonna,  älkää ymmärtäkö väärin, kyllä niitäkin on mukaan mahtunut, onneksi. Jokaiselle kuukaudelle en vaan pysty mitään erikoista mainitsemaan, sen verran tylsää ja tasapaksua perusarkea kuitenkin iso osa vuodesta ollut, vaikkei siltä aina ole tuntunutkaan. 

Jos nyt kuitenkin jotain asioita mietin kuluneelta vuodelta niin ensimmäisenä mainittakoon some. Siinä samalla kun mä aikalailla lopetin snäppäämisen, ja muutenkin vähensin aikalailla kaikkea somettamista, tuli kanahuone. Tietäjät tietää ja ne jotka ei niin facesta löytyy. Jos oot nainen niin tervetuloa mukaan! ;) Eikä tästä sen enempää nyt täälä, mutta halusin tän mainita koska yp.ksi ryhtymisen myötä, niin paljon kun toi homma on vieny aikaa, toisinaan koetellu hermojakin, niin paljon toi on myös antanut. Tärkeimpänä ne tyypit joihin oon saanu tutustua ton homman myötä. En osannu edes kuvitella miten somen kautta vois saada noin huikeita ihmisiä elämään, enkä malta odottaa että päästään treffaamaan, toivon mukaan nyt vihdoin ensi vuonna kunhan vaan kaikilla nää arkiset kiireet helpottais ja saadaan aikataulut natsaamaan. <3

Tän vuoden aikana hyppäsin yp.ksi myös toiseen, täysin erilaiseen ryhmään, kissojen sterilointi/kastrointi kampanja-ryhmään. Kyseessä on vapaaehtoisten voimin toimiva voittoa tavoittelematon ryhmä jossa niin apua tarvitsevat, kuin sitä tarjoamaan pystyvät voivat löytää toisensa. Vaikka kovin kauaa en tässä vielä ole ollut, oon niin iloinen että mua pyydettiin mukaan ja samalla sain mahdollisuuden kantaa korteni kekoon ja antaa edes vähän aikaani jonkin hyvän asian puolesta. :)

(Tästä varmaan jossain kohtaa sitten vielä erillistä postausta.)

Ja kun nyt somesta aloitin, niin sillä vielä jatkan. Näiden edellä mainittujen ryhmien lisäksi oon jo pidempään kuulunut yhteen facebook-ryhmään ja kuten jo aiemmassa mainitsin, en olis uskonut että somen kautta voi löytää niin hyviä tyyppejä elämään. Tän ryhmän kautta oon tutustunut useampaan ihanaan tyyppiin, oon noin parinkymmenen ryhmän jäsenen kanssa whatsapp-ryhmässä jossa jaetaan kuulumisia, ja tänä vuonna sain vihdoin tavata kaksi ryhmäläistä ihan livenä. Yksi ennestään vaan somen kautta tuttu tuli yökylään, ja vaikka hieman ehkä jännitin niin tapaamista kun tavallaan tuntemattoman ottamista yökylään, niin voi hitto kuinka huikee tyyppi enkä malta odottaa että päästään näkemään taas! <3 Samalla reissulla käytiin moikkaamassa toistakin ryhmäläistä, ja toivon että näitä tapaamisia saatais ens vuoden aikana järjestymään lisääkin! :) 

Jos sitten jotain muutakin kun pelkkää somea niin ilokseni voin kertoa että mun opiskeluhommat on lähteny, vihdoin, kunnolla etenemään. Suuntaava on valittu ja suuntaavien teoriat on tehty. Muutamaa hassua kurssia lukuunottamatta alkaa kurssit olla aikalailla tehtynä, ja nyt just ennen joulua pääsin pitkästä aikaa harjoitteluun! Yks harjoittelu siis viimeisistä puuttuvista tehty, ja heti vuoden alussa tammikuussa oliskin jo sit vuorossa uudet haasteet ja seuraavaan harjoitteluun lähtö. Myöskin ainakin jonkinlainen arvio valmistumisen ajankohdasta on vihdoin tiedossa ja arvatkaa mitä? Kun se päivä koittaa niin sit on kyllä bileet! Eli sitä odotelles! ;) 

Mitään kovin maata mullistavaa ei tosiaan tänä vuonna oo tapahtunut, eikä varsinkaan kun kuulun ehkä hieman niihin ihmisiin joilla pitäis aina olla joku juttu, mutta jota en kuitenkaan oo vielä vuosienkaan jälkeen keksinyt mitä se vois olla. Asioiden pitäis olla jotenkin isoja tai edes jotenkin erikoisia että kokisin niitä mainitsemisen arvoisiks, ja osa niistä isommista asioista joita ehkä onkin tapahtunut on sit taas sellaisia joista ei vaan voi kirjoittaa. Sen kuitenkin sanon että vaikka välillä tuntuu ettei paljon mitään oo tapahtunut, niin tän vuoden aikana on tullu koettua ja käytyä läpi niin paljon tunteita, jopa sellaisia joita en olis voinu kuvitellakaan. Lisäks tää vuosi on ollut monella tapaa opettavainen. Oon oppinut niin paljon, ja niin lyhyessä ajassa itsestänikin että oon välillä jopa ollut hieman hämmentynytkin joistain asioista. Vaan koen kuitenkin että mitä enemmän oppii, oli se sit muista tai itsestään niin sen parempi.

Loppuun se tärkein, ihmiset mun elämässä! Oon niin kiitollinen kaikista mun läheisistä ja ystävistä että en osaa edes sanoiksi pukea. Oon saanut niin mielettömän määrän tsemppausta kun sitä oon kaivannu, mun ystävät on jeesannu mua kun harkkaan kulkemiset hankaloitti elämää välillä aika huolella, kiitos paikallisliikenne, ja yhdessä on koettu tänäkin vuonna niin monia ihania ja tärkeitä hetkiä joista nyt viimeisimpänä muutama tunti sitten porukalla juhlitut synttärit. Yhdessä on jaettu niin iloja kun surujakin, ja oon vaan niin sanattoman kiitollinen teistä kaikista jotka ootte osa mun elämää, tunnistatte kyllä itsenne joten kiitos. <3

Siinä nyt jotain ajatuksia kuluneesta vuodesta. Tuntuu ehkä hieman hassulta että vaikka tää vuosi on välillä tuntunut ikuisuudelta, niin nyt se kuitenkin on jo ihan kohta ohi. Alle kolme vuorokautta niin ollaan jo vuoden 2020 puolella, jotenkin aika jännää enkä malta odottaa mitä ens vuosi tuo tullessaan. 

Mikä on just sun paras muisto kuluneelta vuodelta, ja millä mielellä uuteen vuoteen? :)

Ps. Tässä kohtaa kello on 7.27 aamulla, joten oiskohan se aika juoda vielä kuppi kahvia ja painua sit vihdoin peiton alle, hyvää yötä ja huomenta vaan kaikille :) 

Sadas alku.

Kauheen vaikee aina keksiä aloitusta, niin vaikee että aloitin ensin sanalla moi, ja itseasiassa ennen kun ajatus karkaa lopullisesti, aloitankin. Moi! Varotan jo etukäteen että seuraavassa blogitekstissä ei luultavasti tule olemaan päätä eikä häntää. Viikko kipeenä, viikko neljän seinän sisällä, siihen päälle uneton yö niin uskallan väittää että tän bloggaamisen aloittaminen, noin sadatta kertaa, ei välttämättä oo se ihan kaikkein fiksuin teko just nyt.

Kuitenkin, kuten mainittu, uneton yö takana, etäpäivä, normaali ihminen luultavasti kääntäis kylkeä ja nukkuis edes pienet unet vaikka väkisin. Niin, niin kai normaali ihminen tekis mutta mähän en tunnetusti ookkaan aina ihan normaali, syytän tästä geenejä, joten mäpäs nousinkin hetken mielijohteesta ylös, laitoin kahvit tippumaan ja avasin blogin. Näköjään ensimmäistä kertaa melkein vuoteen. Mietin ensin että poistan edellisen tekstin koska melkein jo hävettää nää uudelleen aloittamiset, mutta olkoot. Tekstiä en lukenut, enkä aio lukeakaan, koska muistan sen suurin piirtein ja lisäksi, itseni tuntien se ei poikkea juuri mitenkään tästä tekstistä.. :D 

En muista miksi, taas jälleen, bloggaaminen viimeksi jäi, mutta sen tiedän että viime kuukausina kirjoittamisesta tuskin olis kuitenkaan tullut mitään. Viime kuukaudet, aina toukokuusta lähtien, on ollu hankalia. Okei sana hankala on ehkä tähän kohtaan aivan liian mitätön sana, mutta kun sanon hankala niin todella tässä kohtaa tarkoitan sitä. Oon käyny pääni sisällä sellaisiakin tunteiden vuoristoratoja, valvonu jos mahdollista useampia öitä kuin tavallista, käyttäny lukemattomia tunteja pähkäillen asioita, oikeesti isoja juttuja, enkä edes viitti koittaa valehdella että tiettyjen asioiden käsittely olis ollut mitenkään helpoimmasta päästä, päin vastoin, suoraan jos sanon niin aikalailla sitä itteeään on ollu suurin osa ajasta. Tää on ollu myös syy miksei oo tullu blogattua, ja kuten osa oli huomannut, myös snäpin puolella on ollut hiljaisempaa viime kuukausina. Jotenkin oon kuvitellu että jos 90% ajasta on paskaa, ei "voi" kirjoittaa niistä kivoista asioistakaan. Tai sit ei oo vaan tehny mieli kirjottaa, en tiedä. Ja ehkä toi prosentti nyt oli hieman yläkanttiin, mahtuu nimittäin viime kuukausiin myös niitä kivoja ja ihania hetkiä, enimmäkseen ystävien kanssa vietettyjä. <3 Okei, nyt sitten katos jo viimeisetkin rippeet siitä punaisesta langasta, jota kyllä tuskin alunperin olikaan. 

Joka tapauksessa nyt päätin että kokeilen tätä, taas, ja keskityn jakamaan tänne, ja somen puolelle yleensäkin niitä kivoja juttuja, koska miks ei jos mieli tekee? Oikeastihan rehellisesti sanottuna toivon että edes jonain päivänä voisin, toisin sanoen uskaltaisin, kirjoitella niistä vaikeammistakin jutuista mutta koska oon nössö, vielä ainakaan ei oo sen aika. Eli enimmäkseen kivoilla jutuilla mennään, koska vaikkei ehkä aina ihan jokaisessa päivässä, niin ainakin jokaisessa viikossa luulis olevan kuitenkin jotain kivaakin, ja päätinkin että niihin voi keskittyä täälä somen puolella ja ne ikävämmät hommat on sitten niitä joita vatvotaan, ja on jo vatvottukin ystävien kanssa. <3 Eli toistaiseks somen puolella kivat jutut, ja katotaan sit joskus, jos rohkeus riittää niin ehkä jaetaan niitä vähän syvellisempiä, ehkä hankalampiakin juttuja, ja muita asioita joiden jakamiseen ei ainakaan ihan vielä rohkeus riitä. Toisaalta, some on kuitenkin vaan some, ja uskallan väittää että vaikka miten paljon jakais elämäänsä someen, on se kuitenkin useimpien kohdalla vaan osa, ehkä pintaraapaisu, sitä kokonaisuutta ja jakajan omaa elämää joten ehkä tää on ihan hyväkin ratkaisu ainakin nyt toistaiseks. :) 

Mutta joo, se siitä tällä erää. Mä otan toisen kupin kahvia, käyn "ulkona" ja mahdollisesti alan näpyttämään vielä seuraavaa postausta nyt kun mieli tekee. Katsotaan tuleeko siitä mitään tässä aivosumussa.. 

Ps. Vaikka tästä tekstistä toisin vois ehkä luulla ,niin noin niinku enimmäkseen, mulla on aikalailla kuitenkin kaikki ihan all good everything :) 

Kivaa torstaita just sulle jos eksyit tänne <3

170118

Mä tiedän että mun pitäis nukkua. Pää sanoi että nuku, lue edes tenttiin jos et nuku, sydän taas, se sanoi että aloita, tai et aloita enää koskaan. Valitsin jälkimmäisen ja tässä sitä istutaan just keitetyn kahvin kanssa aloittamassa uutta blogia kellon ollessa tasan 03.30. 

En tiedä mitä tästä kirjottamisesta tulee, tuleeko ylipäänsä mitään, mutta haluan kokeilla, taas. En edes muista koska viimeks oon päivittäny vanhaa blogia, jotenkin vaan sillon motivaatio katos, blogin sisältö ei ollut sitä mitä halusin, pelkkä blogin nimikin ärsytti. Okei, jos blogin nimi on vaimomatskua, tarkoitettu sarkastiseksi, ja vaikka sielä nimen perässä oli se kysymysmerkki, niin ei pitäis tulla yllätyksenä että osa eksymään lukeneista luuli blogia jonkun sortin hääblogiksi ja miten tällainen ikisinkku sellaista voisi kirjoittaa? Niinpä. Toisaalta en tainnut koskaan pohjustaa nimivalintaa mitenkään ja sisältökään ei sitten loppujen lopuks ollut sitä mitä olin ajatellu. Että tähän sopis se "Ihan oma syy" nyt sitten. Mutta se siitä blogista, keskitytään tähän uuteen nyt.

Kuten sanottu, en tiedä tuleeko tästä mitään mutta haluan ainakin kokeilla koska halu kirjottaa on kummitellu takaraivossa jo pitkään. Miksi sitten en alottanu jo aikaisemmin? Syitä oli niin monia, toinen toistaan typerämpiä että nyt jos mietin niin voin sanoa että en tiedä. Yks näistä syistä oli blogin nimi. Oon käyny lukemattomia keskusteluita ystävien kanssa jotka on menny tyyliin;

"Mä haluaisin niin taas kirjottaa.."

"No kirjota, mikset alota?!"

"No kun en keksi nimeä, en tiedä minkälaisen haluan, en tiedä mitä kirjottaa, en tiedä sitä ja tätä ja no kun, no kun.."

Niin, tänä yönä puoli neljä sit päätin että, tällä blogilla ei tarvi olla sen kummempaa nimeä. Keskimmäinen kummityttö kerran kuultuaan mun pähkäilynkattoi mua ihmettelevällä ja samaan aikaan oivaltavalla ilmeellä ja totes että "kummitäti sen nimihän vois olla vaan Taljan blogi!". (Tarjan blogi) Niinpä, lapsen suusta se totuus tulee, ja äänen sävykin oli sellanen että mitä tuota asiaa nyt niin kummemmin tarvis miettiä, joten tällä mennään. Okei, sen verran vihasuhde tohon omaan nimeeni, kiitos vaan äiti ja iskä, että päädyin kuitenkin ottamaan käyttöön mun "somenimen" eli sen nimimerkin jolla nyt löydyn esim. instasta ja snäpistä. 

Vähintään toinen ja kolmaskin syy sille etten uutta blogia voinu aloittaa löytyi helposti, ja niitä syitä oli muun muassa se etten tiennyt käytänkö mun läheisistä ihmisistä nimiä, edellisessä blogissa kun osittain käytin ja osittain en, ja se johti jos minkälaisiin soppaan kerran jos toisenkin. No, sitä päätöstä en nyt tähän hätään ehtinyt tehdä mutta aika näyttäköön miten toimin. Toinen, tai oikeastaan jo kolmas syy mitä pähkäilin oli se, että kirjotanko hyvät ja huonot jutut, mitä jos on huono päivä ja haluan silti kirjottaa jostain kivasta asiasta? Kyllä, ihan oikeasti käytin kuukausia tän asian pähkäilyyn. Nyt tein kuitenkin päätöksen että ensinnäkin fiiliksen mukaan, se tulee olemaan sääntö numero yks! Toisekseen, mitä varmimmin tuun kirjottamaan ainakin jonkinlaisia postauksia jos ja kun tunnen ahdistusta esimerkiks tulevan opparin osalta.. ;) Pyrin kuitenkin kirjottamaan enimmäkseen niitä kivoja juttuja, mutta kuitenkin rehellisesti koska eihän tää koskaan kenellekään oo pelkkää ruusuilla tanssimista ja glitteriä, vai onko jollain? 

Mitä tulee tohon huonoina päivinä kirjoittamiseen, niin tähänkin löytyy syy miksi tätä edes mietin. Edellistä blogia kirjoittaessa oli kerran todella huono päivä, olin siitä huolimatta päivittänyt blogia, jolloin ystävä kyseenalaisti huonon päivän ja mielen sanomalla että "No ei sua voi tää tilanne harmittaa, oothan sä someakin päivittänyt". Niin. No, miehiä yhtään väheksymättä, pistetään miehen logiikan piikkiin toi juttu. Uskon, ja toivon kuitenkin, että jengi tajuaa että huonoja päiviä on kaikilla, näkyi ne sitten somessa tai ei, some on vaan some, ja että läheisimmät ystävät on aina kuitenkin, jokaisen itsensä lisäksi, ne ainoat jotka tietää missä mennään milloinkin, ellei sitten somessakin itse avaa asioita enemmän. 

No joo nyt alkoi tuntua jo itestäkin niin sekavalta sepustukselta, että liekö kukaan saanut ajatuksesta kiinni, joten ehkä on hyvä lopettaa tältä erää tähän. Sen verran pakko kuitenkin vielä mainita että vaikka lähinnä itelle tätä kirjoitan ns. päiväkirjana, niin samalla tavalla tääkin toimii kun muutkin somet, vastavuoroisuudella, kommentit on aina kivoja niin täälä kun muuallakin somessa, joten jos eksyit lukemaan niin jätä jälki itsestäs. <3

Ps. Koitan josko saan vanhan blogin fb-sivun nimen vaihdettua tän blogin mukaiseks, ehkä jopa linkitän tän ekan tekstin sinne jos uskaltaudun, ja sit jään jännittyneenä odottelemaan tuleeko tästä yhtään mitään, ja eksyykö tänne yhtään kukaan. Mutta nyt, hyvää yötä, tai luultavasti sinne ruudun toiselle puolelle ennemminkin jo hyvää huomenta. :) 

-D